Fallout – menneiden vuosikymmenten hittejä nykypelaajille

Fallout-peleissä seikkaillaan ydintuhon jälkeisessä maailmassa villin lännen meiningeissä. Pelit ovat mainioita tarinallisia kokonaisuuksia, joiden avoimissa maailmoissa riittää tutkittavaa kymmeniksi tunneiksi. Tässä kymmenten tuntien erämaiden ja raunioituneiden kaupunkien tutkimisessa auttaa ääniraidan mainiot kappalevalinnat, joihin on selkeästi kiinnitetty erityisen paljon huomiota. Menneiden vuosikymmenten amerikkalaiset hitit luovat autiomaan selviytyjä-keräilijälle sellaisen tunnelman, että pelaaja päätyy puristamaan ohjaintaan kuin viimeisellä kudilla varustettua revolveria ikään.

Fallout I-II

Kaksi ensimmäistä Fallout-peliä eroavat selvästi myöhemmin tehdyistä. Pelit teki legendaarinen Black Isle Studios. Studion laitettua pillit pussiin ja suljettua ovensa Fallout-pelien perintöä jatkoi Bethesda Studios, jonka modernimpi ote teki peleistä entistä suositumpia, mutta vieraannutti osan tietokoneroolipeli-faneista. Näissä kahdessa ensimmäisessä pelissä lisensoidun musiikin määrä on vähäistä, mutta kakkosessa sentään päästään kuulemaan itse Louis Armstrongia: A Kiss to Build a Dream On on tunnelmallinen kappale vuodelta 1951.

Fallout III ja New Vegas

Sinatra ja maailmanlopun jälkeinen maailma? Yllättäen, toimii!

Fallout III ja Obsidian Entertainmentin tuottama sivuosa New Vegas nostivat lisensioidun musiikin määrän stratosfääriin. Näissä peleissä mielenkiintoisin musiikki on ehdottomasti 30-, 40-, ja 50-lukujen kappaleet, vaikka pelit kyllä tarjoavat muutakin musiikkia eri ”radiokanavillaan”. Nämä tunnelmaa luovat kappaleet vaihtelevat Cole Porterin tulkinnoista Bob Crosbyyn ja Frank Sinatran samettisista sävelistä Peggy Leen ilotteluun. Erikoismaininnan ansaitsee New Vegas -pelin soundtrackiltä löytyvä loistava Marty Robbinsin Big Iron, joka kertoo kokonaisen villiin länteen sijoittuvan tarinan.

Fallout 4

Uusin pääsarjan peli on vuonna 2015 ilmestynyt Fallout 4, joka entisestään sujuvoitti aavikkoseikkailua ja lisäsi peliin mukaan tukikohtien rakentamisen. Ääniraita on tässäkin pelissä rautaa: Pelaajan mieli vaeltaa kuivilla aavoilla yhdessä Ella Fitzgeraldin, The Ink Spotsien ja Andrews Sistersien kanssa. Parempaa seuraa radioaktiivisten raunioiden tutkimiseen saa hakea. Erityismaininnan tällä soundtrackillä ansaitsee Elton Brittin laulama mainio Uranium Fever -renkutus, joka tuo hymyn aavikkotuulen kuivaamille huulille kerta toisensa jälkeen.

Kulttuurinen merkitys

Miljoonat nuoret ja vanhemmat laatupelien ystävät ovat tutustuneet menneiden vuosikymmenten musiikkiin Fallout-pelien ansiosta. Tämä on käytännön kulttuuriteko, jolla on merkitystä pitkälle tulevaisuuteen. Musiikin historia säilyy tällä tavalla elävästi mukana ihmisten arjessa, eikä jumitu arkistojen ja keräilijöiden pölyyntyneisiin levykokoelmiin. Paukkurauta siis käteen ja aavikolle tunnelmoimaan –se on sitä arjen kulttuuria!